Lue juttu Itä-Suomen Seniori-osahankkeesta

Seniori-hankkeessa asiakkaalle annetaan aikaa

Käytännön päihdetyötä ikääntyvien parissa kehittävä Seniori-hanke aloitti Itä-Suomessa toukokuussa. Se on osa Sininauhaliiton koordinoimaa valtakunnallista Liika on aina liikaa – hanketta. Tyynelän kehittämiskeskus hallinnoi projektia, johon on palkattu työntekijöiksi Tuija Rinne Savonlinnaan ja Minna Pyykkönen Pieksämäelle. Yhteistyötä tehdään muun muassa kotipalvelun, kotisairaanhoidon, sosiaalityöntekijöiden, A-klinikoiden ja diakoniatyön kanssa.

-         Asiakastyön kehittäminen on jatkuvaa käytännön työn arviointia ja mallintamista. Tässä projektissa työ on kotona tehtävää päihdetyötä. Projektityöntekijät itse arvioivat, kirjoittavat auki ja analysoivat työtään ja asiakaspolkujen muodostumista, kertoo Taina Heino, Tyynelän kehittämiskeskuksen suunnittelija.

-         Kehittämishankkeessa käytännön asiakastyö on tärkeää ja meistä päihdetyön kehittämisen pohja. Projektissa on kuitenkin mahdollisuus panostaa laatuun ja työntekijöiden tehtävä on pohtia niitä kohtia, joissa työ onnistuu tai epäonnistuu. Tämä on työn haaste, mutta toisaalta juuri se työn kehittämisen mahdollisuus, Heino jatkaa.

Hankkeen alussa on tehty alkukartoitusta Pieksämäellä kotisairaanhoidossa ja kotipalvelussa. Syksyllä samankaltainen kartoitus tehtiin Savonlinnassa edellisten lisäksi myös perusterveydenhuollon piirissä.

-         Tiivistäen voidaan sanoa, että kartoitusten johtopäätös on se, että hanke on paikallaan! huudahtaa Tuija Rinne. Kyselyissä ikääntyneiden ongelmajuominen koettiin ahdistavaksi, pelottavaksi ja näiden asiakkaiden kohtaaminen ja hoitaminen koettiin turhauttavaksi. 

-         Tuntuu siltä, että ikäihmisten kanssa työskentelevät kokevat avuttomuutta päihdeongelman edessä. Tietoa kyllä on ja osaamistakin, mutta silti ei tunnuta voivan auttaa ikääntynyttä alkoholistia, toteaa Rinne.

Tuija Rinne ja Minna Pyykkönen tekevät tiivistä yhteistyötä toistensa ja Tyynelän kehittämiskeskuksen kanssa. He muun muassa osallistuvat toistensa tukiryhmiin ja pohtivat parityömallin mahdollisuuksia. Asiakkaiksi on rajattu yli 60-vuotiaat eikä yläikärajaa ole. Asiakkaat ovat tulleet muun muassa kotihoidon, sosiaalityön ja diakoniatyön kautta, jolloin nämä työntekijät ovat ensiksi kysyneet asiakkaalta haluaisiko tämä saada erityistä apua päihdeongelmaansa. Asiakkaan kanssa tehdään kirjallinen sopimus, jonka jälkeen projektityöntekijät aloittavat säännölliset tapaamiset.

-         Asiakkaat ovat hyvin erilaisia ja siksi jokaiselle on mietittävä erityyppinen apu ja tuki. Aluksi kartoitetaan yhdessä kyselylomakkeen avulla päihdeongelman laatua ja yleistä elämäntilannetta. Sen jälkeen mietitään millaista apua asiakas tarvitsee selvitäkseen arkielämästään, kertoo Rinne.

-         Kaikki näyttävät arvostavan sitä, että meillä on aikaa jutella asiakkaan kanssa muustakin kuin päihdeongelmasta. Aluksi vaihdetaan kuulumiset ja myöhemminkin on aikaa rupatella niitä näitä. Jokaiseen käyntiin pyrin varaamaan noin puolitoista tuntia, sanoo Minna Pyykkönen.

-         Iäkkäiden päihdeongelmaisten ongelmana näyttää olevan se, että he eivät kuulu välttämättä minkään palvelun piiriin. Heidät löydetään sattumalta, esimerkiksi diakonin vastaanotolta, kun rahat ovat täysin lopussa. Toinen tyypillinen ominaisuus on yksinäisyys. Usein ei ole yhteyttä edes omiin lapsiin, pohtii Rinne.

-         Toisaalta ei ole tietynlaista ikääntynyttä ongelmajuojaa. Toiset ovat hyvinkin sosiaalisia ja elämässä kiinni olevia, joiden juominen saattaa pikku hiljaa suistaa elämän raiteiltaan. Ikääntyneissä on myös pariskuntia, joilla joko toisella tai molemmilla saattaa olla päihdeongelma, korostavat sekä Rinne että Pyykkönen.

Myös paikalliset tiedotusvälineet kiinnostuivat hankkeesta heti sen käynnistyttyä ja haastatteluja on tehty sekä lehtiin että radioon. Näissä jutuissa on yleensä peräänkuulutettu avointa ja asiallista keskustelua päihdeongelmista.

Kaiken kaikkiaan hankkeelle ja kehittämistyölle on selkeä tarve. Sekä Rinteen että Pyykkösen tukiryhmiin on ilmoittautunut runsaasti paikallisia kotisairaanhoidon, kotipalvelun, päihde- ja diakoniatyön ammattilaisia. Käytännön yhteistyötä ja osaamista jaetaan siten, että molemmat osallistuvat alueidensa eri tiimeihin, kuten vaikka kotipalvelun tiimipalavereihin. Tukiryhmissä pohditaan jo nyt myös sitä, miten työtä pystytään jatkamaan ja jalkauttamaan kunnan normaaliksi työksi myös hankeen päätyttyä. 

Teksti ja kuva Maria Viljanen