Liika on aina liikaa -projekti näkyi valtakunnallisilla Päihdepäivillä

Keskustelu kävi vilkkaana Liika on aina Liikaa – projektin osastolla. Kuvassa vasemmalla hankkeen projektisuunnittelija Tarja Levo.

Terhi Pajunen luennoi valtakunnallisilla Päihdepäivillä vertaistuellisesta ryhmätoiminnasta osana ikääntyneen päihteidenkäyttäjän arkea.

Ikääntyminen ja alkoholi - aihe oli tämän vuoden valtakunnallisilla Päihdepäivillä vahvasti esillä. Aihetta käsiteltiin niin seminaareissa kuin Liika on aina liikaa -projektin osastolla keskusteluissa tapahtumavieraiden kanssa.

Päihdepäivien ensimmäisenä päivänä 16.9. hankkeemme projektityöntekijä Terhi Pajunen luennoi ikääntyvien vertaistuellisesta ryhmätoiminnasta, Pilkeporukoista, joihin päihteitä käyttäviä ja elämäntapansa syrjäyttämiä yli 60-vuotiaita etsitään, kutsutaan ja saatellaan. Pilkeporukat ovat Liika on aina liikaa – projektin Helsingin Diakonissalaitoksen osahankkeen ydin. Tavoitteena osahankkeella on ollut kehittää etsivän ja liikkuvan päihdetyön malleja matalan kynnyksen periaatteella.

Pajusen mukaan Pilkeporukkaan mukaan saatu ikääntynyt on usein ollut eristäytyneenä kotiinsa ja liikkuminen kodin ulkopuolella ilman apua on ollut lähes mahdotonta.

- Ryhmään mukaan saaminen edellyttää yleensä pitkäjänteistä houkuttelu- ja saattelutyötä sekä kotikäyntejä. Näille ikääntyneille on iso askel lähteä kotoa. Monista kuitenkin tulee, kun kynnys lähteä on ylitetty, todella sitoutuneita ”pilkeläisiä”, jotka arvostavat toiminnan säännöllisyyttä ja pysyvyyttä, Pajunen kertoi puheenvuorossaan.

Ryhmään sellaisena kuin on

Pajusen mukaan Pilke-toiminnan lähestymistapa ei ole päihdelähtöinen. Ryhmässä olemiselle ei ole asetettu ehtoja, vaan mukaan on saanut tulla esimerkiksi alkoholin vaikutuksen alaisena.

- Ryhmätoiminnalla kuitenkin pyritään tarjoamaan toimintaa juomisen tilalle. Oleellista on, että ryhmään mukaan tulevat asiakkaat saavat itse vaikuttaa toiminnan sisältöön ja toteutukseen. Ryhmäläisten huolenpito toisistaan, persoonallisuutta ja sukupuoli-identiteettiä vahvistava vertaistuki, on auttanut päihdehaittojen minimoimisessa, Pajunen sanoi.

  Sekä miehiä että naisia sisältävät ryhmät kokoontuvat kerran viikossa. Toiminnan lähtökohtana on yhteisöllinen tekeminen ja mukava yhdessäolo. Ryhmässä voi löytyä jo unohtuneita arjen taitoja, tekemiseen kuuluu niin retkiä, seurapelejä kuin kädentöitäkin.

- Olen kokenut että ryhmäläisten toimintakyky ja itsetunto ovat parantuneet jäsenyyden kokemuksen, toiminnan ja  yhdessäolon kautta.

Palveluohjausta ja säännöllistä yhteydenpitoa

Terhi Pajusen mukaan ryhmätoiminnan kautta ihminen tulee havainnoiduksi erilaisissa tilanteissa ja sitä kautta mahdollistuu myös pitkäjänteinen palveluohjaus.

- Usein asiakas ei ole löytänyt nykyisestä palvelujärjestelmästämme itselleen sopivia palveluja tai tiennyt niiden olemassaolosta. Käytännön asioiden alullepano, kuten taksikortin hakeminen auttavat koko elämänlaadun parantamisessa.

  Pajusen mukaan ryhmät toimivat vain aktiivisella etsivällä työllä ja jatkuvilla henkilökohtaisilla kontakteilla asiakkaisiin. Yhteistyö eri toimijoiden ja verkostojen, kuten kotihoidon, sosiaali- ja terveystoimen ja seurakuntien dia­koniatyön kanssa on usein edellytys asiakkaan liikkeelle lähdön onnistumiseksi.

Johanna Vakkuri